Tulevaisuus on kirkas
Haisemme eläimiltä hän sanoi. Ehkäpä siksi että olemme ihmettelin ääneti. Miksi ei saisi ja hyväksyä henkilökohtaista kemiallista koostumustaan ilman henkiä. Haisemme siltä itseltään, emme lapsuuden sankareilta tai hyviltä aikeilta. Sitten hän ojensi minulle pehmeästä muovista veistetyn spiraalimaisen pullon. Sen sisällä lainehti raskaasti kolmea eri väriä jotka eivät sekoittuneet keskenään vaikka ravistin kuinka lujaa. Hän selvensi; nyt voit tuoksua miltä ikinä haluat. Voit olla mitä ikinä haluat uskoa olevasi. Ihmettelin yhä ääneti, mutta huomasin eksyvän ajatuksissani sen lukemattomiin mahdollisuuksiin. Senkin katala, huomautin, ei se silti tee minusta vähemmän tyhmää tai ilkeää. Se olisikin sinun salaisuutesi, hän näpäytti sormellaan ilmaa ja heilautti kulmakarvojaan ovelasti kohti hiusrajaa. Niin. Ei kenenkään muun tarvitsisi tietää. Applikaatiossa olisi vaaransa. Toimikunnan kuului varmistua viime hetken epäröinneiltä ja samasta velvoitteesta tiedesalongin ehdot allekirjoitettii